Pennut täyttivät tänään 5 viikkoa!

Sen kunniaksi otettiin valokuvia, kiitos Laura! Ankean harmaa sää ulkona verotti taas valoa ja vaikka kuinka yritettiin viritellä sisäll lisävalaisimia, valo ei riittänyt kameralle, jotn kuvanlaatu kärsi sen takia. Pennuilla oli hereillä ollessaan kova meno päällä, joten Lauralla oli todella tekemistä, yrittää vangita tätä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuviin;)

Kakarat ovat kasvaneet hienosti ja emo on suoriutunut urakastaan vallan mainiosti, vaikka rankkaa se on varmasti Assalle ollut. Mutta mitäpä ei äiti lastensa eteen tekisi! Kuvat löytyvät Facebookista, joten mikäli kuvia mielit nähdä, laitapa kaveripyyntö facessa mulle tulemaan niin pääset tiirailemaan otoksia!

Ruskeatabby urospentu on löytänyt kotinsa Ruotsinmaalta ja 1-2 tyttöä jää mulle kasvatukseen, joista toinen siirtyy Anun perheen huostaan Nalan eli Clamoris Elfredan kamuksi. Muiden ipanasten osalta tilanne on vielä avoin elikkä jos olet itämaisvauvaa vailla niin 1 uros ja 3-4 tyttöstä etsivät sitä oikeaa osoitettaan yhä. En vielä ole varma, kuka/ketkä tytöistä tulevat jäämään minulle, katselen vielä niiden kehittymistä...

Sukupuolet selvillä:)

Piti odotella josko sieltä pallit kasvaisi muillekin kuin kahdelle, mutta ei näy ei;) Eli meillä onkin yllättävää kyllä täällä tyttölauma, jossa 2 poitsua!
Kokoonpano on siis:
-ruskeatabby uros ja ruskea ticked tabby uros
-suklaatäplikkäitä naaraita 2 ja suklaatabby naaraita 2 sekä 1 ruskea ticked tabby naaras

Tähän saakka on mennyt mallikkaasti ja emo on pärjäillyt parin ekan päivän jälkeen ominensa pentujen ruokinnan suhteen. Iso pentue kun on, ei kasvuvauhti ole niin huimaa, mutta kyllä se 10g/vrk koko sakille pääsääntöisesti rikki on mennyt. urokset ovat suurimmat, tytöt tulevat kovaa vauhtia perässä.

Pennut tulevat tiistaina 2vk ja silloin on tarkoitus napata seuraavat yksilökuvat kaikista. Silmät on kaikilla auki ja kehräämistä harjoitellaan äitin tissillä tyytyväisenä. Kovasti ne jo mua tillittävät pesästä välillä, tiedä sitten mitä näkevät vai näkevätkö vielä mitään muutama päivä sitten auenneilla simmuillaan. Huutaa pitää aina kurkku suorana punnitessa, se on joka pennun mielestä asia, mikä kuuluu punnitustilanteeseen joka ikinen kerta;) Ehkäpä ne vielä jossain vaiheessa toteavat, ettei kasvattaja niin paha tyyppi olekaan ja heidät palautetaan takaisin emolle punnaamisen jälkeen.

Useampi mukula on yhä omaa huolehtivaa perhettänsä vaille, eli jos itämaistaimi kiinnostaa, otappa reippaasti yhteyttä!

8.11.2011 syntyi Assalle 7 ihanaista pentusta:)

Tiistai aamupäivällä Assaa ei näkynyt, kun laitoin kissoille aamupalaa lautaselle. Sitä ei kuulunut edes huutaessa, mikä oli erikoista, sillä tällä tulevalla mammalla ruokahalu oli kyllä ollut ihan kohdillaan. Lähdin sitten etsimään neitiä ja löysin sen vaatekaapista mylläämästä. Nostin sen pois sieltä ja hetken päästä sama homma toistui. Se oli aika selvä merkki, että synnytys ei ole enää kaukana.

Eipä tuosta kulunut kuin puolitoista tuntia, kun Assan ekat poltot jo alkoivat ja alle puolen tunnin kuluttua ensimmäinen ipana saapui maailmaan takaperin hienosti ensisynnyttäjän vahvoilla ponnistuksilla.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua Assalla vipelsi pesässä 7 itämaisen alkua ja mamma oli väsynyt, mutta ilmeisen onnellinen. Kasvattaja sen sijaan oli huolestunut, koska oli aivan varma, että oli tuntenut masussa vielä yhden pennun. Siinä sitten päivystin iltaan saakka odotellen sitä yhtä syntyväksi... Kun mitään ei kuulunut ja emokin vaikutti kummallisen rennolta kuin synnytys olisi jo ohitse, palpoin vielä kertaalleen Assan masun... ja kas kummaa, eihän siellä mitään enää ollut, ONNEKSI! Hienosti se supistuva kohtu osaa ottaa aivan pennun muodot! Mutta synnytys siis sujui upeasti:)

Ja mitä sieltä tulla tupsahti? No, yllätyksiäpä tietenkin: 3 pentua seitsemästä on klassisia tabbyjä, joita ei edes pitänyt syntyä!! Yksi ruskea uros ja kaksi suklaata, joiden sukupuolesta en vielä ole aivan varma. Lisäksi kaksi ruskeatikettiä, joista toinen on varmasti uros, toista vielä arvon. Ja kaupan päälle kaksi suklaatäplikästä, jotka ainakin toistaiseksi muistuttavat erehdyttävästi tyttöjä:)

Sukupuolet varmistunevat muutaman päivän sisällä. Toisilla uroksilla on niin massiiviset kivespussit, ettei ole erehtymisen mahdollisuutta, mutta osa on hyvinkin epämääräisiä ja mielummin oletan niiden olevan uroksia, kunnes toisin todistetaan niin ei tule pettymyksiä, että ihanainen tyttö muuttuukin urokseksi viikon iässä;)

Suurella mielenkiinnolla odotan tabbyjen kuvionlaatua, millaiseksi se kehittyy. Ruskealla tabby pojalla on ainakin ihana kontrasti raitojen ja tumman värin välillä. Tämä pikkumies on lauman boss tisseillä, se on ollut ilmeistä heti ensimmäisestä vuorokaudesta lähtien. Muutenkin ruskeat tuntuvat jyräävän noita suklaita ja kasvavat sitten nopeammin. Maidonkorviketta olen antanut muutaman kerran, koska pennut tappelivat liikaa nisistä ja jäivät sitten nälkäisiksi. Nyt ne tuntuvat olevan kyllä selvästi rauhallisempia kuin kahtena ensimmäisenä vuorokautena, joten toivoa on vielä, että ne oppivat olemaan tisuilla "ihmisiksi" ja Assa saa hoidettua niiden muonituksen ilman apua.

Toistaiseksi siis kaikki hyvin ja emo hoitaa komppanjaansa suurella antaumuksella ottaen jäähyjä alakerrassa tarvittaessa palaten sen jälkeen takaisin pentujen luokse taas virkistyneenä. Assa on kyllä mahtava emo ollut alusta saakka! Kiitokset siis Assan Eppi emolle (Orifame cadhla ceri) ja Kasimiro isukille upeasta lapsukaisesta, josta on kehkeytynyt hieno tuore äiti-kissa Clamoris F-pentueelle!

Odottelemme Assalle pentusia 9.11.2011:)

Viime metrit alkaa siis olla siamilaissijoitustyttöni tiineysaikaa jäljellä ja maha on...valtava. Yllätyn, jos siellä alle 6 pentua on. Toivottavasti ei tulisi liikaa, jotta tuleva mamma pärjäilisi omin neuvoin pentusten ruokinnasta!
Isukkikin vaihtui viime tipassa, kun suunnittelemani kolli menetti yltiöpäisen merkkailun vuoksi kulkusensa:( Assan ipanoiden isukkina on nyt musta pantteri Birregin Nantucket Sound. Mielenkiinnolla odottelemme millaisia lapsukaisia tämä pariskunta saa aikaiseksi. Nämä ovat molempien ensimmäiset vaavit! Mahtaako valkoisella tytöllä olla vain tummia pötkylöitä masussaan, vai mahtaisiko sinne eksyä joku simskukin... Sen näyttää aika.
Kädet ja varpaat ristissä toivon, että loppu tiineys ja synnytys yms. sujuisivat ilman isompia ongelmia. Viikon kuluttua alkaa olla jännät paikat. Onneksi olen kotosalla ensimmäiset pari viikkoa pikkusten kanssa ja pääsen nuokkumaan pesän äärellä niin paljon kuin sielu sietää.

Jos veikeä itämainen kissa kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä tännepäin!! Nämä pennut syntyvät ja kasvavat meillä Mäntsälässä.

Nomsan Ruotsin matka takanapäin

Eilen aamulla laiva rantautui Turkuun ja olimme takaisin Suomessa. Nomsa kävi diivailemassa Lövuddenin saluki- ja vinttarierkkareiden kehissä. Molempina päivinä saatiin exelent eli punainen, mutta ei päästy sijoituksille. Nomsa on vielä sellainen ripakinttu, kun on niin nuori.

Nomsa matkusti hienosti koko reissun niin laivassa, autolla, kuin majoittui hotellissakin. Kaverina Nomsalla oli hieman nuorempi salukinarttu Miho. Nomsalla on teinitytön uhokausi menossa ja sen piti kovasti päteä Mihon edessä. Mutta hyvin tytöt juttuun tulivat kuitenkin keskenään.

Assan kiima on ohitse ja seuraavasta kiimasta sitten pitäisi olla astutus edessä, jos vaan asiat sujuu suunnitellun mukaisesti. Luultavasti seuraava kiima on syyskuussa, jolloin mahdolliset pennut syntyisivät sitten about marraskuussa. Uroksena itämainen beigetäplikäs kolli... Tuurilla saataisiin myös kanelipentuja, mutta kukapa tietää, mitkä geenit ipanat saavat.

Kasvattieni terveystuloksia

Nyt on vihdoinkin kaikki tulokset saatu, joita jännittyneenä tässä on jo tovi odoteltukin.

Clamoris Dasha ja Clamoris Epeius: Microsporum canis, FeLV, FIV, Pra: negatiiviset/terve!
Clamoris Emelda: Pra: terve!
Clamoris Ercilia: Pra: kantaja

Suuri helpotus, ettei yhtään Pra sairasta ollut. En sitä epäillytkään, mutta toki hitusen pelkäsin, koska eihän kasvattejani ole koskaan aiemmin vielä testattu.

Laitetaan nyt samaan viestiin kuulumisia Nomsa-salukistakin...
Nomsa oli helteisenä viime vkl:na Tuomarinkartanossa salukien erkkarissa lauantaina ja epävirallisessa salukishowssa sunnuntaina. Saatiin ihan kelpoarvostelut ja punainen muovinauhanläpäre. Tytön etuosa vaan on liian suora. Aika näyttää, tuleeko siihen lisää muotoa kasvunmyötä, vai jääkö sille se virhe. Pääasia, että tyttö pinkoo kovaa;)

Meillä on 4 uutta Championia:)

Käytiin lauantaina Tampereen kissanäyttelyssä ja tuliaisina oli 4 uutta Clamoris-championia!
Sisarukset Omar, Ercilia ja Fee sekä serkkulikka Assa...

Omarilla oli hieman epäonninen näyttelypäivä, kun se oli edellisenä päivänä tullut Eerikan kanssa luokseni ja ensin aristellut uutta paikkaa ja sitten yöllä pitänyt omia bileitä Eerikan yrittäessä nukkua ja Assan laulaessa serenadeja oven toisella puolen. Poika oli sitten väsynyt näyttelypäivänä ja siksi ilmeisesti huonolla tuulella. Jouduin vetämään pojan pois paneelista, mutta onneksi takaisin meille tultuamme Omar oli taas oma kultainen itsensä:)

Eilen oli verikoetalkoot ja tökittiin kaikkia em. kissoja neulalla saaliina kaikista heistä Pra-testit sekä Assasta ja Omarista lisäksi Microsporum canis sekä FeLV- ja FIV-testit ja Hannes Lohen geenitutkimukseen kaikista näytteet. Nyt siten odotellaan jännittyneinä tuloksia erityisesti Pra-testeistä, koska kissalani kissoista ei koskaan aiemmin ole niitä testattu ja siksi tulokset hieman jännittävät. Ainakaan tiedossa ei ole yhtään sokeutunutta kasvattia tähän mennessä...

Nyt onkin sitten taukoa näyttelyistä Assan suunnitteillaolevien pentujen vuoksi. Vain Omar saa osallistua heinä-elokuussa pariin näytelmään. Se onkin ensimmäinen kasvattini, joka vielä championiksi valmistumisensa jälkeen on menossa näyttelyyn. Toivottavasti poitsu on seuraavassa näyttelyssä jälleen omaitsensä eikä väsynyt känkkäränkkä kuten lauantaina;)

Nomsan kanssa harjoittelemme tulevaan salukierkkariin ja heinäkuussa oleviin Ruotsin näyttelyihin. Lisäksi tällä viikolla alkaa pentujen juoksutreenit Hyvinkäällä 3 kertaa, joihin osallistumme. Ainakin aitoihin pupuihin on tytöllä nykyään kiinnostusta hurjasti ja näyttelytreenien yhteydessä ollut viehetreeni sujui hienosti. Nomsa jopa uskaltautui riepottelemaan viehettä ensimmäistä kertaa:) Mielenkiinnolla siis seuraan Nomsan kehitystä juoksurintamalla nyt, kun se ikänsä puolesta alkaa osoittaa selkeää kiinnostusta ja rohkeutta hommaan.

Vito-whippet, veljeni koira, menee 2vk kuluttua kontrolliröntgeniin murtuneen pohjeluunsa takia ja toivottavasti kuva on sellainen, että saamme aloittaa sen kanssa normaalielämän treeneineen ja vapaanajuoksutuksineen. Tuo koira on kyllä niin tapaturma-altis otus, että saa nähdä pystyykö sen kanssa koskaan kisaamaan, kun se aina saa hajotettua itsensä jostain kohtaa kaahottaessaan vailla tolkkua:(

Nyt pitää pakata verikoeputkilot ja kiitää viemään niitä postiin, että ehtivät vielä tänään lähteä eteenpäin!

Kuulumisia piiiitkästä aikaa!

Talvi on vihdoinkin ohitse ja kesä jo ovella kolkuttelemassa! Lehmät oppivat lypsyrobotilla käynnin ja olen alkanut tehdä vihdoinkin taas omia töitä päivystelemällä lähikunnissa.

Jemman pennut sekä Assa, Epin ja Kasin pentu, ovat käyneet muutamissa näyttelyissä viime syksyn ja tämän kevään aikana. Niillä kaikilla on yhtä CAC:a vaille Champion arvo plakkarissa. Toivottavasti siis pian meillä on Omar, Assa, Ercilia ja Fee valioita:) Nala eli Clamoris Elfredakin oli parissa näyttelyssä mukana, kiitos siitä Anulle! Myös Nestori eli Clamoris Ernesto kävi yhdessä pentunäyttelyssä päätyen paneeliin saakka. Kiitokset myös Piritalle Nestorin tuomisesta esittäytymään!

Koska tällä hetkellä on suosituksena testata jalostukseen käytettäviltä itämaisilta kissoilta myös Pra, on meillä tiedossa kenties jo ensi viikolla verikoetalkoot, johon osallistuvat Omar, Assa, Fee ja Ercilia. Assalta ja Omarilta otetaan samalla myös sienitesti sekä FeLV että FIV, jotta saadaan selvyys niiden jalostukseen sopivuudesta.

Jos kaikki menee ok, on Assalle suunnitelmissa pentue alkusyksylle 2011! Mahdollisesti myös talvella 2011/2012 on tulossa pentuja jollekin naaraalle (Jemma, Ercilia tai Fee). Mutta tuo on vielä mietinnässä ja kollit hakusessa;)

Seuraavaksi suuntaamme Tampereen näyttelyyn parin viikon päästä. Jos käy hyvin ja kaikki saavat puuttuvan viimeisen sertinsä valioituakseen niin näyttelyissä käyntimme muiden kuin Omarin osalta jäävät tauolle Assan tulevien pentujen vuoksi, jotka siis syntyvät minun luonani Mäntsälässä.

Nomsa-salukin sekä veljeni Whippetin, Viton, kanssa on tarkoitus aloitella treenikausi juoksurintamalla. Nomsa tosin on tänä kesänä vielä liian nuori kilpailemaan, mutta toivottavasti Vito pysyy terveenä ja päästään sen kanssa kisoihin saakka, kun viime kesä meni sairaslomalla alkukesän varvasamputaation vuoksi:(

Yrityksenä olisi saada päivitettyä tuoreempia valokuvia kotisivuille, ainakin tästä nuorisosta, josta ei vielä edes kuvia sivuillani ole...