Tiistai aamupäivällä Assaa ei näkynyt, kun laitoin kissoille aamupalaa lautaselle. Sitä ei kuulunut edes huutaessa, mikä oli erikoista, sillä tällä tulevalla mammalla ruokahalu oli kyllä ollut ihan kohdillaan. Lähdin sitten etsimään neitiä ja löysin sen vaatekaapista mylläämästä. Nostin sen pois sieltä ja hetken päästä sama homma toistui. Se oli aika selvä merkki, että synnytys ei ole enää kaukana.
Eipä tuosta kulunut kuin puolitoista tuntia, kun Assan ekat poltot jo alkoivat ja alle puolen tunnin kuluttua ensimmäinen ipana saapui maailmaan takaperin hienosti ensisynnyttäjän vahvoilla ponnistuksilla.
Kahden ja puolen tunnin kuluttua Assalla vipelsi pesässä 7 itämaisen alkua ja mamma oli väsynyt, mutta ilmeisen onnellinen. Kasvattaja sen sijaan oli huolestunut, koska oli aivan varma, että oli tuntenut masussa vielä yhden pennun. Siinä sitten päivystin iltaan saakka odotellen sitä yhtä syntyväksi... Kun mitään ei kuulunut ja emokin vaikutti kummallisen rennolta kuin synnytys olisi jo ohitse, palpoin vielä kertaalleen Assan masun... ja kas kummaa, eihän siellä mitään enää ollut, ONNEKSI! Hienosti se supistuva kohtu osaa ottaa aivan pennun muodot! Mutta synnytys siis sujui upeasti:)
Ja mitä sieltä tulla tupsahti? No, yllätyksiäpä tietenkin: 3 pentua seitsemästä on klassisia tabbyjä, joita ei edes pitänyt syntyä!! Yksi ruskea uros ja kaksi suklaata, joiden sukupuolesta en vielä ole aivan varma. Lisäksi kaksi ruskeatikettiä, joista toinen on varmasti uros, toista vielä arvon. Ja kaupan päälle kaksi suklaatäplikästä, jotka ainakin toistaiseksi muistuttavat erehdyttävästi tyttöjä:)
Sukupuolet varmistunevat muutaman päivän sisällä. Toisilla uroksilla on niin massiiviset kivespussit, ettei ole erehtymisen mahdollisuutta, mutta osa on hyvinkin epämääräisiä ja mielummin oletan niiden olevan uroksia, kunnes toisin todistetaan niin ei tule pettymyksiä, että ihanainen tyttö muuttuukin urokseksi viikon iässä;)
Suurella mielenkiinnolla odotan tabbyjen kuvionlaatua, millaiseksi se kehittyy. Ruskealla tabby pojalla on ainakin ihana kontrasti raitojen ja tumman värin välillä. Tämä pikkumies on lauman boss tisseillä, se on ollut ilmeistä heti ensimmäisestä vuorokaudesta lähtien. Muutenkin ruskeat tuntuvat jyräävän noita suklaita ja kasvavat sitten nopeammin. Maidonkorviketta olen antanut muutaman kerran, koska pennut tappelivat liikaa nisistä ja jäivät sitten nälkäisiksi. Nyt ne tuntuvat olevan kyllä selvästi rauhallisempia kuin kahtena ensimmäisenä vuorokautena, joten toivoa on vielä, että ne oppivat olemaan tisuilla "ihmisiksi" ja Assa saa hoidettua niiden muonituksen ilman apua.
Toistaiseksi siis kaikki hyvin ja emo hoitaa komppanjaansa suurella antaumuksella ottaen jäähyjä alakerrassa tarvittaessa palaten sen jälkeen takaisin pentujen luokse taas virkistyneenä. Assa on kyllä mahtava emo ollut alusta saakka! Kiitokset siis Assan Eppi emolle (Orifame cadhla ceri) ja Kasimiro isukille upeasta lapsukaisesta, josta on kehkeytynyt hieno tuore äiti-kissa Clamoris F-pentueelle!
<3
VastaaPoista