Käytiin lauantaina Tampereen kissanäyttelyssä ja tuliaisina oli 4 uutta Clamoris-championia!
Sisarukset Omar, Ercilia ja Fee sekä serkkulikka Assa...
Omarilla oli hieman epäonninen näyttelypäivä, kun se oli edellisenä päivänä tullut Eerikan kanssa luokseni ja ensin aristellut uutta paikkaa ja sitten yöllä pitänyt omia bileitä Eerikan yrittäessä nukkua ja Assan laulaessa serenadeja oven toisella puolen. Poika oli sitten väsynyt näyttelypäivänä ja siksi ilmeisesti huonolla tuulella. Jouduin vetämään pojan pois paneelista, mutta onneksi takaisin meille tultuamme Omar oli taas oma kultainen itsensä:)
Eilen oli verikoetalkoot ja tökittiin kaikkia em. kissoja neulalla saaliina kaikista heistä Pra-testit sekä Assasta ja Omarista lisäksi Microsporum canis sekä FeLV- ja FIV-testit ja Hannes Lohen geenitutkimukseen kaikista näytteet. Nyt siten odotellaan jännittyneinä tuloksia erityisesti Pra-testeistä, koska kissalani kissoista ei koskaan aiemmin ole niitä testattu ja siksi tulokset hieman jännittävät. Ainakaan tiedossa ei ole yhtään sokeutunutta kasvattia tähän mennessä...
Nyt onkin sitten taukoa näyttelyistä Assan suunnitteillaolevien pentujen vuoksi. Vain Omar saa osallistua heinä-elokuussa pariin näytelmään. Se onkin ensimmäinen kasvattini, joka vielä championiksi valmistumisensa jälkeen on menossa näyttelyyn. Toivottavasti poitsu on seuraavassa näyttelyssä jälleen omaitsensä eikä väsynyt känkkäränkkä kuten lauantaina;)
Nomsan kanssa harjoittelemme tulevaan salukierkkariin ja heinäkuussa oleviin Ruotsin näyttelyihin. Lisäksi tällä viikolla alkaa pentujen juoksutreenit Hyvinkäällä 3 kertaa, joihin osallistumme. Ainakin aitoihin pupuihin on tytöllä nykyään kiinnostusta hurjasti ja näyttelytreenien yhteydessä ollut viehetreeni sujui hienosti. Nomsa jopa uskaltautui riepottelemaan viehettä ensimmäistä kertaa:) Mielenkiinnolla siis seuraan Nomsan kehitystä juoksurintamalla nyt, kun se ikänsä puolesta alkaa osoittaa selkeää kiinnostusta ja rohkeutta hommaan.
Vito-whippet, veljeni koira, menee 2vk kuluttua kontrolliröntgeniin murtuneen pohjeluunsa takia ja toivottavasti kuva on sellainen, että saamme aloittaa sen kanssa normaalielämän treeneineen ja vapaanajuoksutuksineen. Tuo koira on kyllä niin tapaturma-altis otus, että saa nähdä pystyykö sen kanssa koskaan kisaamaan, kun se aina saa hajotettua itsensä jostain kohtaa kaahottaessaan vailla tolkkua:(
Nyt pitää pakata verikoeputkilot ja kiitää viemään niitä postiin, että ehtivät vielä tänään lähteä eteenpäin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti