Sisko ja sen veli kasvavat hyvin ja alkavat vähitellen havainnoida jo ympäristöään sekä ovat löytäneet omat varpaansa ;) Toissapäivänä poitsu räpiköi pesästä ulos luokseni, mutta huolestunut Eppi-emo hinasi vauvansa takaisin pesään kera saarnan, ettei noin pieni mies voi pesästä poistua, kun ei edes jaloillaan vielä pysy:)
Yllättäen ipanat ovat vaihtaneet osia ja tällä hetkellä tyttö tuntuu olevan kehityksessä pari päivää poikaa jäljessä. Neiti koki turvallisimmaksi kurkistella vain emon takaa tätä outoa päänsä jatkuvasti pesään tunkevaa kasvattajaa, mutta tänään jo tyttökin rohkaistui ja tuli lähemmäs ihmettelemään minua. Neiti on edelleen hyvin kovaääninen tapaus, mutta enää ei Eppikään jaksa kovin huolestua tytön palosireenihuudosta punnitustilanteessa kuten alussa, jolloin se säntäsi huolestuneena repimään pentua takaisin pesään, kun kehtasin sillä tavalla kiduttaa hänen pentuaan!
Neidillä tuntuu olevan myös taipumus kiivetä mahdollisimman korkealle. Jo vuorokauden iässä se kiipesi pitkin pyyheliinaa kohti kopan reunaa etsiessään emoaan, joka oli sillä hetkellä leikkauspöydällä, jotta saatiin poitsukin pihalle. Ja tuo sama korkealle kurottaminen tuntuu jatkuvan edelleen;) Saa nähdä, kehkeytyykö tytöstä samanlainen taituri kuin Jemmasta, joka kiikkuu ovien päällä ja ainoana kissana kiipeää kaikenmoisten hyllyjen ja kaappien päälle...
Tässä pari uutta räppäsyä pennuista. Laatu ei päätä huimaa, kun valo on todella heikko makkarissani ja tuolla pesässä sitten on TOSI hämärää. Sinne kun sitten yrittää valoa suunnata niin tulee kuvista epäselviä heijastuneita. Jospa ipanoiden kasvaessa saisin sitten paremmassa valossa niistä uudella kamerallani kunnollisia kuvia.
