Enää viikko aika siihen, kun aletaan roudaamaan kamoja kohti Mäntsälää. Jemman ipanakset täyttävät jo ensi tiistaina 9 viikkoa ja olisi tarkoitus tuikata niille silloin ensimmäinen rokotus. Tyypit kasvavat kohisten ja meno on päivä päivältä villimpää.
Kakaroille on nyt annettu rekisterinimet ja ne ovat tällaiset:
-Clamoris Emelda/ruskeatäplikäs naaras/jää omaan kotiin kasvamaan:)
-Clamoris Elfreda/suklaatabby naaras/varattu
-Clamoris Epeius/punatäplikäs uros/varattu
-Clamoris Ercilia/ruskeakilpikonna tickedtabby naaras/vapaa
-Clamoris Ernesto/punainentickedtabby uros/vapaa
-Clamoris Eskil/punainen uros/vapaa
Ernesto: ihanan veltto, pusuteltava sylikissa, josta löytyy kylläkin myös menovaihde;)
Eskil: hassu pikkumies, joka kovasti touhottaa muiden mukana, vaikkei aina ymmärräkään, mitä on tekemässä;)
Ercilia: kaunokainen neiti, joka on aivan ihanan elegantti rakenteeltaan. Hurjan kova tyttö leikkimään. Kovasti tekis mieli jättää itselle, mutta en halua liikaa siitosikäisiä nuoria tyttöjä, kun ei tää pennuttaminen niin kevyttä hommaa ole. Mutta... jos ei sille sopivaa kotia löydy niin ei mua harmita oikeestaan yhtään, jos se mullekin jäis ;)
Siinä kun pennut ovat saaneet nimensä, on Nuri beussi menettänyt pallinsa;) Meillä elelee siis nyt kaksi kastraattikoiraa. Syynä em. toimenpiteeseen on pääasiassa minulle parin viikon päästä muuttava ihanainen pieni, punainen salukineitokainen, jota Nomsaksi tullaan kutsumaan. Toivon Nomsasta saavani kaverin vinttariharrastuksiin eli maasto- ja ratajuoksukarkeloihin. Toki myös jokusissa missikisoissakin tullaan pyörähtämään.
Kunhan muuttourakka on ohitse ja Nuri toipunut kastraatiostaan niin olisi kenties syytä aloittaa Nurin kanssa tämän kesän jälkikisoihinkin treenaaminen. Oma motivaatio tökkii aika pahasti, mutta jospa se sieltä löytyisi vielä, kun pääsee takaisin ihmistenilmoille ja on treeniseuraakin eikä tartte yksin puuhastella. Tavoitteenahan mulla oli tälle kaudelle saada Nurille voittajaluokastakin vielä (ykkös)tulos ja sitä ennen olisi avoin suoritettava ensin alta pois. Mutta eipä noita koulareita ilmaiseksi jaella, joten jotain tarttis myös niiden eteen tehdäkin:)
Mutta, mutta... katsotaan mihin kaikkeen aika riittää, vai jumitunko minä navettahommiin koko kesäksi:))) Kun nyt ensin sais koirille tarhat pystyyn sekä aidan pihamaan ympärille ja Keikolle huoneen asumiskuntoon. Olis tarkoitus myös elvyttää vanha kasvimaan möyhimisharrastus takaisin eloon. Ja, ja... mistä kaikki aika??? Niin paljon ois kavereitakin, joita haluan ehdottomasti tavata, kun on tuota välimatkaa ollut eikä olla kauheesti voitu tavata!
Kun sais vielä tällä viikolla kisuista uusia kuvia esille niin ois kiva...
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)