Pennut pian 6vk ja ruoka EI maistu!

Eipä ole tällaisia pentuja meillä aiemmin ollut, jotka eivät tässäkään iässä vielä suostu syömään:( Varsinkin tyttö tarvitsisi kyllä jo kiinteää ruokaa, sillä kasvu tyrehtyy ilman sitä ja neiti on turhan luinen. Väkisin kun ruiskulla tyrkkää niin yli puolet tulee suusta ulos, kun itsepäisistä itsepäisin neiti ei suostu nielemäänkään, kun on NIIN pahaa. Olen kokeillut A/D:a, maidonkorviketta, jauhelihaa keltuaisen kanssa, kermaviilillä ja ilman, kanaa, toisenlaisia purkkiruokia, mutta kaikkien ruokien kanssa sama kohtalo. Alkaa olla aika turhauttavaa tämä homma. Jos jollakulla on antaa hyviä vinkkejä niin saapi mieluusti kertoa!

Jemma palasi eilen takaisin kotiin sulhasensa luota. Kovasti oli väsynyt tyttö:) Mennessäni hakemaan Jemmaa kollin luota, ne makasivat tyytyväisinä vierekkään nukkumassa! Mutta annapa olla, kun Jemma huomasi että minä olin tullut paikalle niin johan alkoi taasen pojan mättäminen!!! Ihme esiintymistä mulle... Näemmä siis oli todellakin oikea ratkaisu jättää Jemma sinne ilman minua. Lamja on haistellut Jemman peräpäätä ja Jemma on saanut sapiskaa isoäidiltään. Kyllähän nyt isoäiti tietää, mitä siellä reissulla on puuhattu;)

Yritän viikonloppuna saada otettua uusia kuvia kakaroista, vaikka tuntuu etteivät ne edes ole mihinkään suuntaan muuttuneet, kun kasvavat niin hitaasti syömättömyytensä takia... Energiaa niillä kummasti kuitenkin riittää riehumiseen. Kiipeilypuukin on jo pojan toimesta valloitettu. Kiipesi melkein ylösasti ja sitten tulikin itku, kun alas ei uskaltanutkaan tulla. Eppi-emo avuksi ja lopputuloksena pentu tipui Epin suusta ja kieri lattialle puolentoista metrin korkeudesta... Siinäpä siis syy, miksi Clamoris-pennut ovat vielä aikuisenakin ihan vinksahtaneita, kun jo pienenä tulevat korkeuksista pääedellä alas:)

JIHAA!

Juuri kuulin hyvä uutisia Vantaalta, jossa Jemma-neiti on kollin luona visiitillä: neiti on vihdoinkin suostunut pojan kanssa yhteistyöhön tänään aamuvarhaisella:) Eilen illalla kiikutin Jemman sinne. Näyttää siis sujuvan paremmin vieraassa paikassa Jemman astutus kuin kotosalla, jossa pirttihirmu pääsi oikein valloilleen omalla reviirillään omistajastaan vielä tukea saaden;)

Aivan mahtava homma, kovasti odotan kauniita ja mahtavaluonteisia penskoja tästä yhdistelmästä! Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että ipanat saatiin alulle ja maaliskuussa n. 23. pv ne näkisivät päivänvalon:)

Kissankasvattajan arkea...

Viime yö menikin heräillessä tämän tästä. Pääasiallisena syynä oli Jemman kiiman alkaminen ja "kauniit" yölliset serenaadit. Sitten vaihtelun vuoksi Eppi roudasi taas pentujaan alakertaan ja kävin noutamassa häntäpörrössä olevan poitsun alhaalta ja estämässä Epin yrityksiä singota tytön kanssa portin yli makkaristani kohti alakertaa.

En tiedä, mikä ihmeen villitys Epillä on öisin kiikuttaa pennut alakertaan???? Ei ole kauhean mukavaa, kun matkan varrella on avoimet portaatkin. Ja tuollaisen reilun puolenkilon pentumötkäleen kuljettaminen ei mitenkään erityisen hyvin enää Epiltä suju.

Jemman kanssa suuntaamme huomenna kohti Vantaata kollin luokse ja toivon, että tällä kertaa syntyisi tulostakin eli Jemma ei vetelisi turpaan urosta vaan keksisi sen kanssa parempaa tekemistä;)

Epin ipanakset 4,5vk! klikkaa kuvia nähdäksesi ne kokonaisina!

Sisko ja sen veli ovat kehittyneet viimeisen viikon aikana huimaa vauhtia. Isot lapsukaiset osaavat käydä hiekkiksella pissalla ihan itse jo:) Tyttö kävi juomakupillakin harjoittelemassa. Sänkyyn osataan jo kiivetä ja siellä sisarukset viime yönkin Epin kera kanssani viettivät. Ainoa mikä ei onnistu, ei ollenkaan, on syöminen!! Nää kaverukset haluavat elää tissittelemällä ainiaan... Väkisin olen suoraan kitaan tuupannut ruokaa, mutta yhtä huono on menekki oli sitten kyseessä jauhelihamössö tai purkkiruoka. PAHAA, YÖK!

Tässä natiaisista muutama uusi kuvatus edelleen vanhalla kamerallani.